Kaikki kirjoittajan Miika Mikkola artikkelit

Köntys 2023

Yleinen,

Köntys no: 26, eli vuoden 2023 Köntys on rakennusmestari, rakennusneuvos Matti Laakso. Ansioita Matilla riittää ansaitakseen tämänkin huomionosoituksen. Kunnan rakennusmestarina hän on toiminut 8 vuotta ja omien sanojensa mukaan saanut ammattiinsa tärkeimmät opit ja myöskin kokemusta hallinnollissa asioissa. Koskelaisseuran hallituksessa hän on istunut 6 vuotta. Silloin kun ei ole kuulut hallitukseen, hän on useaan kertaan johtanut puhetta seuran syys- ja kevätkokouksissa Matin Aittaan ja Myllytupaan häneltä on saatu lahjoituksena arvokkaita rakennusmateriaaleja. Hyvin ansaitsee Matti Laakso Köntyksen arvonimen.

  • Köntys on tuolla jossain. Yleisö ei vielä tiedä kuka.
  • Nyt tietää yleisökin.
  • Piika pukee Köntyspaidan Matin ylle.
  • Köntyshattukin on laitettu päähän. Nyt voi Matti kertoa, että onhan tässä jotain tehtykin.
  • Köntys no:25 katsoo miten uusi onnistuu.
  • Köntys numero 8 onnittelee.
  • Numerot 24 ja 26
  • Köntysajoneuvo. Kuljettajana toimii auton omistaja Esko Heikkinen.
  • Kertomansa mukaan Mattikin on omistanut aikoinaan punaisen Mersun.
  • Köntyksen tehtäviin kuuluu palvelutalossa käynti. Hyvin meni.

Lauluilta Myllyrannassa

Yleinen,

Nelisenkymmentä laulunhaluista saapui Koskelaisseuran kutsumana Myllyrantaan jokakeisäiseen lauluiltaan. Vai kutsuisiko tätä Allsång på Myllyranta. Olli Urmas aloitti illan soittamalla Matti Heinosen kappaleen ”Paimionjoen Partailla”. Sen jälkeen Jukka Ahola johti yhteislaulua. Laulettiin ”vanhoi tutui laului. Olli säesti haitaril, ja Jukka laulo ja muutki”, lainataakseni vähän ontuen Piikan tekstiä lauluillan ilmoituksesta.
Emme olleet pessimistejä, kun kannoimme penkit ulos. Sadepilviä purjehti ohitse ja vasta kahvitauon jälkeen, illan jo ollessa lopuillaan, yksi pilvensuttura antoi vähäisen määrän vettä niskaamme. Monet olivatkin tähän varautuneet sadetakein ja -varjoin, niin että laulantaa ei sateen takia tarvinnut keskeyttää.

Pyöräretki Patakoskelle

Yleinen,

Keväällä hallituksen kokouksessa pohdittiin kesän tapahtumia. Viimevuonnahan tehtiin pyöräretki Sorvastolle, jonka taloista Lehtin Taisto oli koonnut tarinoita. Päätimme tehdä tänä vuonna pyöräretken Patakoskelle. Kun mietimme, että kuka Patakosken kylän taloista kertoilisi, tuli esille Patakosken oma poika, Koskelaisseuran jäsen, joka on hallituksessakin istunut varapuheenjohtajana, eli Tuomolan Matti. Matti saatiinkin suostumaan neuvottelujen jälkeen. Piika on joskus hyvä siinä.
Pyöräilyyn lähdettiin torilta 18.6. klo 15. Peräti seitsemästä kymmenestä talosta Matilla riitti kerrottavaa. Olihan toki Patakosken kylän taloista tietäviä muitakin ja Matti, vaikka piti enimmät puheet, ei ollut kuitenkaan ainoa äänessä.
Puolenvälin paikkeilla tulimme Urolan laavulle levähtämään ja nauttimaan eväitä ja huolehtimaan nestetasapainosta, koska helleraja ylittyi tänäkin päivänä reippaasti. Matka kesti taukoineen lähes tasan 3 tuntia. Mukana oli 30 henkeä.

Kävelyretki Hämeenvahan kivelle ja Hämeenojan maisemiin.

Yleinen, ,

Muutamat meistä lähtivät autoin Nuortentuvan pihalta, mutta suurempi osa oli tullut sovitulle paikalle Mäkipostin nurkille polkupyörin.
Yhteensä 24 henkeä oli täydellinen kevätilta houkutellut paikalle. Kävelimme pienen matkaa pellon reunaa kinttupolun päähän. Siitä ei ollutkaan sitten pitkä matka tuolle mahtavalle kiven järkäleelle. Ketterimmät kiipesivät kiven kylkeen asetettuja tikkaita pitkin kiven päälle eväitänsä syömään.
Pertti Salminen kertoi Aleksi Kiven saaneen tuosta kiveen liittyvästä perimätiedosta aiheen Jukolan veljesten pakenemisesta Viertolan isännän härkiä hiidenkivelle. Myöskin kiven todellisemman tarkoituksen hän selvitti näyttämällä kiveen hakatut vuosiluvun 1877 ja numeron 23. Tuona vuonna on maanmittari käynyt ja merkinnyt kuntien ja läänien väliset rajapyykit numeroin.
Jo vanhemmassa kartassa Hämeenvaha näkyy rajapyykkinä vuodelta 1786 ja siinä kartassa se näkyy numerolla 6. Myöhemmin on jostain syystä rajoihin tehty mutkia, niin että rajapyykkien määrä on kasvanut.
Kiveltä jatkoimme kävelyä kohti Hämeenojan notkoa, jossa kasvaa jättimäinen haapa, jonka ympärysmitaksi saatiin 262cm.
Maisema haavan ympäristössä on, voisi melkein sanoa, henkeä salpaava. Monenkin kävelijän mielestä se olisi merkittävä suojelukohde.
Retki oli kaikilta osin hauska ja mielenkiintoinen. Emmeköhän löydä toisia vastaavia retkikohteita vastakin.

Ensin sentään kuljettiin vähän matkaa tietä pitkin.
Ja sitten pellonlaitaa.
Sitten kinttupolkua jonkun matkaa ja niin tultiin Hämeenvahalle.
Ja tässä on Hämeenvahan rajapyykki koko komeudessaan.
Salmisen Pertti osoittaa kiven kylkeen hakattuja numeroita. Vuosiluku 1877 ja järjestysnumero 23 näkyvät vielä, mutta heikosti.
Tässä koko sakki.
Jättiläismäisessä haapapuussa riittää ihmeteltävää.
Siinä vanhat ystävykset: Pertti ja haapajättiläinen.
Ei riitä Rantasen Heikin kädet läheskään puun ympäri.
Mikä on istuessa eväitä nauttimaan tässä Hämeenojan luonnonkauniissa notkossa.
Piika meni kiven päälle eväitänsä syömään.
Poislähtö on käsillä. Vielä viimeiset vilkaisut mahtavaan Hämeenvahaan.
Kummastelemme kartassa näkyviä rajan outoja mutkia.

Siivoustalkoot

Yleinen

Koskelaisseura haastoi tänäkin vuonna siivoustalkoisiin yhdistyksiä ja yksityisiä ihmisiä, eikä ollenkaan huonosti mennytkään, sillä 32 innokasta siivoajaa saapui nauttimaan raikkaasta, auringonpaisteisesta ilmasta. Huolimatta kylän siististä yleisilmeestä roskapusseja kertyi yli 30, jotka ilmoitetaan Miljoona Roskapussia kampanjaan. Kun kyläraitit oli käyty läpi, talkooväki saapui Myllyrantaan, jossa kunnanjohtaja Henri Partanen oli laittanut grilliin tulet ja väki sai syödäkseen maittavat makkarat hyvin tehdyn työn päätteeksi.