Tämän syksyn retki tehtiin vierailemalla ihan toisen kunnan puolelle, eli mentiin Marttilan korven eräreitistöä pitkin Lotikon kellaria ihastelemaan. Matka alkoi Nuortentuvan pihasta klo 10, josta pääosa kahdeksasta toista osallistujasta meni Palaisten uimarannan pysäköintipaikalle autokyydeillä. Toiselle osalle oli suunniteltu lyhyempi kävelymatka Lotikolle, eli he menivät metsäautotietä kävelyreitin varteen josta on vain noin 2,5 km kävelymatka kohteeseen. Edellisten päivien sateet olivat tehneet reitin paikka paikoin vetiseksi, niin että he jotka olivat ymmärtäneet laittaa jalkaan kumisaappaat, selvisivät kuivin jaloin. Muut eivät, paitsi ne urheat, jotka riisuivat kengät ja sukat ja etenivät pahimmat paikat paljain jaloin.Meillä oli tiedossa, että tulentekopaikalla Lotikon kellarilla ei ole polttopuita. Niinpä osasimme asiaan varautua ja muutamat meistä olivatkin pakanneet reppuunsa klapeja ettei tarvinnut makkaroita syödä kylmänä. Lotikolta oli vielä lähtöpaikkaan vajaa 5km. Sää oli mitä mukavin eikä navakka tuulikaan metsän suojassa tuntunut.
Avainsana-arkisto: Retki
Pyöräretki Patakoskelle
Keväällä hallituksen kokouksessa pohdittiin kesän tapahtumia. Viimevuonnahan tehtiin pyöräretki Sorvastolle, jonka taloista Lehtin Taisto oli koonnut tarinoita. Päätimme tehdä tänä vuonna pyöräretken Patakoskelle. Kun mietimme, että kuka Patakosken kylän taloista kertoilisi, tuli esille Patakosken oma poika, Koskelaisseuran jäsen, joka on hallituksessakin istunut varapuheenjohtajana, eli Tuomolan Matti. Matti saatiinkin suostumaan neuvottelujen jälkeen. Piika on joskus hyvä siinä.
Pyöräilyyn lähdettiin torilta 18.6. klo 15. Peräti seitsemästä kymmenestä talosta Matilla riitti kerrottavaa. Olihan toki Patakosken kylän taloista tietäviä muitakin ja Matti, vaikka piti enimmät puheet, ei ollut kuitenkaan ainoa äänessä.
Puolenvälin paikkeilla tulimme Urolan laavulle levähtämään ja nauttimaan eväitä ja huolehtimaan nestetasapainosta, koska helleraja ylittyi tänäkin päivänä reippaasti. Matka kesti taukoineen lähes tasan 3 tuntia. Mukana oli 30 henkeä.
Kävelyretki Hämeenvahan kivelle ja Hämeenojan maisemiin.
Muutamat meistä lähtivät autoin Nuortentuvan pihalta, mutta suurempi osa oli tullut sovitulle paikalle Mäkipostin nurkille polkupyörin.
Yhteensä 24 henkeä oli täydellinen kevätilta houkutellut paikalle. Kävelimme pienen matkaa pellon reunaa kinttupolun päähän. Siitä ei ollutkaan sitten pitkä matka tuolle mahtavalle kiven järkäleelle. Ketterimmät kiipesivät kiven kylkeen asetettuja tikkaita pitkin kiven päälle eväitänsä syömään.
Pertti Salminen kertoi Aleksi Kiven saaneen tuosta kiveen liittyvästä perimätiedosta aiheen Jukolan veljesten pakenemisesta Viertolan isännän härkiä hiidenkivelle. Myöskin kiven todellisemman tarkoituksen hän selvitti näyttämällä kiveen hakatut vuosiluvun 1877 ja numeron 23. Tuona vuonna on maanmittari käynyt ja merkinnyt kuntien ja läänien väliset rajapyykit numeroin.
Jo vanhemmassa kartassa Hämeenvaha näkyy rajapyykkinä vuodelta 1786 ja siinä kartassa se näkyy numerolla 6. Myöhemmin on jostain syystä rajoihin tehty mutkia, niin että rajapyykkien määrä on kasvanut.
Kiveltä jatkoimme kävelyä kohti Hämeenojan notkoa, jossa kasvaa jättimäinen haapa, jonka ympärysmitaksi saatiin 262cm.
Maisema haavan ympäristössä on, voisi melkein sanoa, henkeä salpaava. Monenkin kävelijän mielestä se olisi merkittävä suojelukohde.
Retki oli kaikilta osin hauska ja mielenkiintoinen. Emmeköhän löydä toisia vastaavia retkikohteita vastakin.
