Kotiseutukokoelman valokuvat näet tästä: albumi
Kuvakokoelman saatesanat kirjoitti Matti Heinonen 15.07.2003:
Taustaa kuvakokoelman synnylle
Vuonna 1983 Kosken kunnan silloinen kulttuurilautakunta sai idean että etsittäisiin ympäri pitäjää vanhoja valokuvia, kopioitaisiin niitä ja tehtäisiin niistä yhtenäinen kokoelma. Sain tehtäväkseni tämän idean toteuttamisen. Satuin silloin olemaan lautakunnan puheenjohtaja, siis korkein luottamushenkilö siinä instanssissa, joten periaatteessa olisin voinut määrätä jonkun tekemään tuon työn, mutta kun kaikki muut jäsenet olivat sitä mieltä, ette minun oli se tehtävä, niin suostuin ainakin yrittämään. Tuntuihan se mielenkiintoiseltakin. Veljelläni Jaakolla oli kamera, jossa oli lähikuvaukseen sopivat objektiivit. Sain hänet hommaan mukaan ja yhdessä aloimme kierrellä Kosken taloja. Työnjako oli sellainen, että minä etsin talon asukkaiden albumeista ja erilaisista rasioista mielestäni hankkeen henkeen sopivia kuvia ja Jaakko kopioi ne samantien negatiiville, joten kenenkään ei tarvinnut luovuttaa kuviaan mukaamme. Negatiivit lähetettiin normaaliin tapaan liikkeeseen valmistettaviksi.
Velipojalla kuitenkin alkoi olla aikapula maahommien ja erilaisten harrastuksien takia, jolloin hän myi kameransa minulle ja opetti sen käytön. Niin rupesin kiertelemään pitäjää yksinäni. Mutta kun kuvien etsiminen ja tunnistaminen sekä myös kuvaaminen vei melko lailla aikaa, niin pyysin myös kuvia mukaani kopioitavaksi kotonani. Kukaan ei ollut tätäkään vastaan, kun pyhästi lupasin palauttaa kuvat ensi tilassa. Ja palautin myös.
Kunnan asukkaat suhtautuivat ilahduttavan myötämielisesti hankkeeseen. Vaikka useimmiten menin taloihin yllättäen, ei kukaan koskaan näyttänyt ovea, vaan kuvat otettiin esille ja auliisti selviteltiin keitä kuvissa oli. Toisinaan kyllä soitin taloon etukäteen ja sovin ajan koska tulisin. Kuvissa olijoiden tunnistaminen ei aina ollut aivan helppoa. Varsinkin kantatiloilla ”talollisilla” kuten ennen sanottiin – oli mittavat määrät muotokuvia, sellaisia kovalle pahville laitettuja otoksia, joissa yksi tai pari henkilöä jäykän tuimana tuijotti eteensä. Niitä entisaikaan usein annettiin lahjaksi sukulaisille tai tuttavillekin, eikä monestakaan enää ollut tietoa kuka kuvassa oli. Kuvausliikkeen nimi useasti oli, mutta ei kuvattavan. Mutta tarkoituskaan ei ollut kopioida kovin paljon muotokuvia; joitakin talojen entiseen isäntäväkeen kuuluvia kuitenkin otettiin mukaan, sekä kunnalliselämässä huomattavasti vaikuttaneita henkilöitä. Entisaikaista työntekoa haluttiin saada mukaan mahdollisimman paljon, mutta kävi ilmi, ettei sellaisia kuvia kovin paljon ollutkaan. Valokuvaan pääsy oli silloin eräänlainen juhlahetki; arkista työntekoa ei liiemmin haluttu kuvata. Löytyi kuitenkin kuvia peltotöistäkin, mm. elopäivistä, joissa siihen aikaan oli paljon väkeä koolla. Kaikkien niissa olevien ihmisten nimiä ei enää muistettu, mutta tiedettiin ainakin kenen pellolla töitä tehtiin. Myös huomattavimmista tilaisuuksista; häistä, hautajaisista, seurakunnan, nuorisoseuran ja suojeluskunnan juhlista kuvia löytyi. Oman osansa muodostivat kouluissa otetut kuvat, joissa saattoi olla paljonkin oppilaita, mutta yleensä joku kuvassa ollut tunnisti myös koulutoverinsa, vain muutama jäi tunnistamatta. Kosken nykyisen kirkon rakennusvaiheista löytyi kuvia, samoin ensimmäisen urheilukentän teosta.
Seksikkyys puuttui entisajan kuvista kokonaan, mutta alkoholin käytöstä eli ”juopottelusta” kuten silloin sanottiin löytyi muutama kuva. Löytyipä eräs hurja tappelukuvakin, tosin se oli lavastettu, eli miehet oli asetettu sopiviin asentoihin ja käsketty pysymään paikoillaan, että sen aikaisella kameralla saatiin otetuksi kuva. Eivät tappelut kylläkään siihen aikaan mitään harvinaisia olleet, mutta kuvia ei niistä juurikaan saatu.
Mainitun tappelukuvan oli ottanut Frans Koskinen, hieman viinaan menevä valokuvaaja, joka 1920-luvulla asusti Katteluksen Ylitalon pikkutuvassa ja sieltä käsin kierteli kuvaamassa perheitä, juhlia ja muita tilaisuuksia, jonka jälkeen myi kuvia niissä mukana olleille. Hänen ottamiaan kuvia kokoelmassa onkin aika paljon; muita tiedettyjä kuvaajia olivat ainakin Tuomas Lindström, Lauri Mattila, Emil Uotila, Hugo Siikarla ja Kai Tuomola.
Yli kaksi vuotta siinä puuhassa aikaa vierähti. Melkoinen urakka mutta varsin kiinnostavakin. Kuvien keräämisen jälkeen laitoin kopioihin ne tiedot mitä selville sain. Hyvässä yhteisymmärryksessä
Kirjastolautakunnan kanssa Kulttuurilautakunta luovutti kuvat kirjastolle, jossa ne koottiin mappeihin ja liitettiin kirjaston kotiseutukokoelmaan, jossa ihmiset voivat halutessaan niitä katsella. On kuulemma katseltukin.
Menneen kahden vuosikymmenen aikana on kuvien säilytykseen käytetyt mapit yhdessä kuvien kanssa alkaneet mennä siihen kuntoon, että pitempiaikaisen säilymisen varmistamiseksi oli niiden uusiminen tarpeen. Tähän työhön tarttuivat ”kotiseutuharrastajat» Tapio Tuominen ja Risto Honkala ja saattoivat kuvaston tähän asuun, joka on katsojaystävällisempi ja samalla antaa arvokkaammat puitteet näille ”ainutkertaisille” kuville seka kestävät paremmin runsastakin katselua. Uudistustoimien yhteydessä kääntyivät em. kotiseutuharrastajat puoleeni, pyytäen minulta tämän selostuksen
kuvaston syntyhistoriasta, teosta ja tarkoituksesta. Näin kuvien katsojalla olisi kuvakokoelmaan liittyvät taustatiedot käytettävissään ja samalla tämä olisi historiikki tästä työstä.
