Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2023

Myllytuvasta

Yleinen

Kun nyt on kesän näyttelykausi jo kaukana takanapäin, niin jatkamme Myllytuvan kunnostusta. Pikku eteisen lattian otimme auki sen verran että näimme ettei lattian alla ollut eristettä ollenkaan, vaan reilu ilmatila, joka oli kuiva. Laitoimme lattian pikaisesti takaisin alkuperäiseen kuntoon ja siirryimme välikammarin kimppuun. Sen lattia on joskus romahtanut ja joku tarkkanenäinen on siellä ollut tuntevinaan kosteuden aiheuttamaa hajua, mitä homeen hajuksikin sanotaan.

Lattialaudat olivat onneksemme kohtalaisen hyvässä kunnossa. Siispä ne koitettiin ottaa mahdollisimman ehjänä talteen. Aika hyvin saatiinkin. Hymykään ei ole hyytynyt Piikalta.
Keskimmäinen kannatinparru oli laho. Toinen pää siitä meni pönttöuunin alle. Sieltä se oli onneksi sen verran terve, että saatoimme katkaista parrun ilman että olisi tarvinnut uuniakin alkaa hajoittamaan. Se olisi taas tiennyt palomuurin ja savupiipunkin purkamista
Hiekansekainen puru kärrättiin traktorin peräkärryyn. Kunnasta sellainen oli toimitettu tuvan oven eteen.
Ei näihin talkoisiin koskaan ole liialti väkeä tunkenut. Tässä mättää purua Piika ja Katja.
Kun päältä oltiin kaavittu peräkärryllinen hiekansekaista purua, niin loppu olikin ihan säilyttämisen arvoista kutterinpurua laitettavaksi takaisin sinne mistä se tulikin.

Retki Lotikon kellarille

Yleinen, ,

Tämän syksyn retki tehtiin vierailemalla ihan toisen kunnan puolelle, eli mentiin Marttilan korven eräreitistöä pitkin Lotikon kellaria ihastelemaan. Matka alkoi Nuortentuvan pihasta klo 10, josta pääosa kahdeksasta toista osallistujasta meni Palaisten uimarannan pysäköintipaikalle autokyydeillä. Toiselle osalle oli suunniteltu lyhyempi kävelymatka Lotikolle, eli he menivät metsäautotietä kävelyreitin varteen josta on vain noin 2,5 km kävelymatka kohteeseen. Edellisten päivien sateet olivat tehneet reitin paikka paikoin vetiseksi, niin että he jotka olivat ymmärtäneet laittaa jalkaan kumisaappaat, selvisivät kuivin jaloin. Muut eivät, paitsi ne urheat, jotka riisuivat kengät ja sukat ja etenivät pahimmat paikat paljain jaloin.Meillä oli tiedossa, että tulentekopaikalla Lotikon kellarilla ei ole polttopuita. Niinpä osasimme asiaan varautua ja muutamat meistä olivatkin pakanneet reppuunsa klapeja ettei tarvinnut makkaroita syödä kylmänä. Lotikolta oli vielä lähtöpaikkaan vajaa 5km. Sää oli mitä mukavin eikä navakka tuulikaan metsän suojassa tuntunut.