Kosken ensimmäinen työväenyhdistys syntyi 1890-luvulla Talolaan. Sen tarkoituksena oli jäsenten aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin edistäminen. Perustamiskokouksessa oli paikalla 52 henkilöä. Koskella oli vain Vingon sahalla ja Koskenkartanossa sellaisia henkilöitä, joiden ammatti kirkonkirjoissa oli ”työmies”, mutta torppareita ja maataloustyöväestöä oli sitäkin enemmän. Työväenyhdistyksen toimintamuodoiksi vakiintuivat jäsenkokoukset, iltamat ym. kansanhuvit.
Toiminnan laajentuessa perustettiin pitäjän eri kulmille omia yhdistyksiä. Tapalan työväenyhdistys syntyi vuonna 1909. Omaa kokoontumispaikkaa ryhdyttiin myös heti suunnittelemaan. Talo valmistui vuonna 1910 Kivikallion maalle. Se rakennettiin hirsistä talkoilla ja puutavara oli saatu Tapalan taloista ja tuvista lahjoituksina. Talo nimettiin Torpaksi.
Rakennus oli päältä maalattu punamullalla. Sisällä oli lähinnä maalaamaton puunvärinen hirsiseinä. Talon pitkällä sivulla oli pariovet ja siitä pääsi suoraan juhlasaliin. Ovea vastapäätä oli pitkä rivi ikkunoita, jotka muodostuivat pienemmistä ruuduista. Ikkunarivin alla ulkopuolella oli kiviaita ja suuret käkkyrämännyt kasvoivat Postin ja Kivikallion rajalla.
Salin toisessa päässä oli näyttämö ja sen edessä oli kaunis esirippu. Vaalealle kankaalle oli maalattu ikään kuin taivasta ja pilviä, ja niiden eteen kolme naishahmoa, jotka pitivät toisiaan kädestä, ja seisoivat rinnakkain leveänä rintamana. Naiset olivat paljain jaloin ja ne olivat pukeutuneet pitkiin mekkoihin, mutta enkeleitä he eivät olleet. Näyttämön alla oli kaikenlaisia maskeerausvälineitä ja kulisseiksi valmistettuja ”siirrettäviä seiniä”, joissa oli maalattuna erilaisia puita ja pensaita. Esiripun ja kulissit oli maalannut ja rakentanut Jalmari Aaltonen, joka myös asui jonkin aikaa vaimonsa Rauhan ja kolmen lapsensa kanssa salin jatkona olleissa kahdessa pienessä huoneessa. Aaltonen maalasi myös useita tauluja, joihin on kuvattuna mm. aiemmin mainitut vääräoksaiset männyt, jotka näkyivät salin ikkunasta. Myös muita maisemia hän piirsi korttien ja valokuvien pohjalta. Näyttämön vastakkaisella seinällä oli tulisija. Talvella ei lämpö aina riittänyt, joten huoneet olivat pakkasella melko kylmät. Sähköä ei talossa ollut.
Tapalan työväenyhdistyksellä oli myös kirjasto, joka toimi Torpalta käsin ja sieltä sai halutessaan lainata luettavaa. Talolla järjestettiin ohjelmallisia iltamia, ja niihin piti hankkia lupa Marttilan poliisilta. Taloa oli myös mahdollista vuokrata häihin ja muihin juhliin.
Erään kerran oli ilmoitettu, että Torpalla on illanvietto ja lopuksi tanssitaan. Joku tilaisuuteen aikova, oli jo ennen tilaisuuden alkua käynyt piilottamassa pihalle ”miestä väkevämpää”, jotta tilanteen niin vaatiessa, pullo olisi heti saatavilla. Harmikseen hän kuitenkin illan kuluessa huomasi, että pullo ei ollutkaan siinä piilopaikassa, minne hän sen oli jättänyt. Syyn pullon häviämisestä saivat päällensä Kivikallion silloiset nuoret miehet Pentti (s.1906) ja Tauno (s.1909), koska he työväentalon vieressä asuivat. Todellisuudessa he olivat autuaan tietämättömiä pullosta ja sen salaisesta piilopaikasta. Kenen makuhermoja senkin pullon sisällys mahtoi lämmittää, jäi arvoitukseksi.
Torppa on toiminut myös venäläisten ratsusotilaiden majapaikkana. Ryhmä saapui hevosineen yösijaa etsimään. Hevoset söivät ruohoa pihalla ja miehet lepäilivät. Yhden nukutun yön jälkeen he kuitenkin lähtivät yhtä yllättäen ja kiireellä kuin olivat tulleetkin. Perunan keittopuuhat jäivät kesken, kun keittokattilat kumottiin perunoineen ja vesineen kangassäkkeihin ja lähdettiin kiireesti matkaan. Puolikypsät perunat sitten heiluivat mukana likomärässä säkissä. Keittäminen varmaan jatkui seuraavalla pysähdyspaikalla.
Torpalla on ollut myös oma lippu. Vappuna kuljettiin lippua kantaen Talolan työväentalolle vappujuhliin jalkapatikassa. Kangastavarasta oli kova pula, ja ensimmäinen lippu olikin monesta punaisesta palasesta yhteen ommeltu kangas. Myöhemmin Meeri Hailion jäämistöstä löytyi hauraaksi hapertunut lippu. Sen koko on 175 cm kertaa 100 cm, ja tässä lipussa on vain yksi sauma keskellä. Lipussa on teksti: Kaikkien maitten työläiset. Liittykää yhteen! K. Tapalan. T Y. Lipun ompeli ja tekstin kirjoitti Jalmar Aaltonen. Lisäksi hän teki monenlaista kunnostustyötä talossa siellä asuessaan.
Kansainvälinen työväenaate löysi paikkansa myös maaseudun yhdistyksistä. Kansalaissodan jälkeen Torpan toiminta oli kuitenkin täysin loppunut. Talon aktiivinen toiminta-aika kesti vain noin seitsemän vuotta. Talon toiminnan loputtua siellä tehtiin kaikenlaista ilkivaltaa, rikottiin ikkunoita yms.
1929 perustettiin Suomen Maa-, Metsä- ja Uittotyöväen liiton Tapalan osasto. Se kuului Suomen Ammattijärjestöön ja se sai haltuunsa Tapalan työväentalon. Ennen mainittu osasto kuitenkin lakkautettiin vuonna 1931 ja Tapalan työväentalo myytiin pakkohuutokaupalla 1934. Työväentalon hirret huusi mylläri Saari Koskelta tyttärelleen Taimille myllyntekotarpeiksi. Taimi oli naimisissa sorvastolaisen Vilho Lähtisen kanssa, ja mylly rakennettiin Alastaron rajamaille. Työväentalon pohjakivet eivät hirsien ostajalle kelvanneet, vaan ne jäivät paikoilleen. Kun Kivikalliolla myöhemmin uusittiin navetta- ja liiterirakennuksia, tuotiin kyseiset kivet työmaalle ja niiden päälle rakennettiin navettaliiteri rehun säilyttämistä varten.
Kirjaimellisesti voi sanoa, että Tapalan työväentalosta ei jäänyt jäljelle kiveäkään. Lähes samalle tontille, kuitenkin lähemmäksi tietä, rakennettiin 1940-luvulla Meeri Hailion koti, Leppävaara.

Kirjoituksen on koonnut Irma Vesanen

Lähteet: Meeri Hailion (os. Kivikallio) päiväkirjat
Terhi Nallinmaa-Luoto: Kosken Tl historia
Tauno Kivikallion kerrontaa
Sanelma Tuomisen kerrontaa