Muutamat meistä lähtivät autoin Nuortentuvan pihalta, mutta suurempi osa oli tullut sovitulle paikalle Mäkipostin nurkille polkupyörin.
Yhteensä 24 henkeä oli täydellinen kevätilta houkutellut paikalle. Kävelimme pienen matkaa pellon reunaa kinttupolun päähän. Siitä ei ollutkaan sitten pitkä matka tuolle mahtavalle kiven järkäleelle. Ketterimmät kiipesivät kiven kylkeen asetettuja tikkaita pitkin kiven päälle eväitänsä syömään.
Pertti Salminen kertoi Aleksi Kiven saaneen tuosta kiveen liittyvästä perimätiedosta aiheen Jukolan veljesten pakenemisesta Viertolan isännän härkiä hiidenkivelle. Myöskin kiven todellisemman tarkoituksen hän selvitti näyttämällä kiveen hakatut vuosiluvun 1877 ja numeron 23. Tuona vuonna on maanmittari käynyt ja merkinnyt kuntien ja läänien väliset rajapyykit numeroin.
Jo vanhemmassa kartassa Hämeenvaha näkyy rajapyykkinä vuodelta 1786 ja siinä kartassa se näkyy numerolla 6. Myöhemmin on jostain syystä rajoihin tehty mutkia, niin että rajapyykkien määrä on kasvanut.
Kiveltä jatkoimme kävelyä kohti Hämeenojan notkoa, jossa kasvaa jättimäinen haapa, jonka ympärysmitaksi saatiin 262cm.
Maisema haavan ympäristössä on, voisi melkein sanoa, henkeä salpaava. Monenkin kävelijän mielestä se olisi merkittävä suojelukohde.
Retki oli kaikilta osin hauska ja mielenkiintoinen. Emmeköhän löydä toisia vastaavia retkikohteita vastakin.